Karttakäyttöliittymän käytettävyys on monen asian summa
Nykypäivän digitaalisissa vuorovaikutteisissa kartoissa käyttäjä voi itse saada näkyviin haluamaansa tietoa. Selain- ja ohjelmistopohjaisissa karttakäyttöliittymissä on tyypillisesti paljon toiminnallisuuksia ja niiden sujuva hyödyntäminen edellyttää palvelulta hyvää käytettävyyttä, joka on suunniteltu ottaen huomioon käyttäjän tieto- ja taitotaso. Parhaimmassa tapauksessa käyttö on tehokasta ja vaivatonta, mutta pahimmillaan palvelun käyttäminen voi aiheuttaa käyttäjässä paljon turhautumisen tunteita.
Mitä käytettävyys on ja miten sitä tutkitaan?
Käytettävyydelle on olemassa useampi määritelmä, joista tunnetuimmat ja käytetyimmät lienevät ISO-standardin (ISO 9241-11:2018) sekä käytettävyyden uranuurtajan Jakob Nielsenin määritelmät. Molemmat määritelmät korostavat sitä, kuinka helppoa käyttöliittymän käyttö on eli kuinka tehokkaasti ja mielekkäästi käyttäjä suoriutuu määritellyistä tehtävistä ja tavoitteista tietyssä käyttöympäristössä.
Käytettävyystutkimuksen keskiössä ovat itse käyttäjät, ja useimmiten tutkimus pohjautuu käyttäjätestaukseen. Käyttäjäkokemusta voidaan kartoittaa muun muassa erilaisten kyselyiden avulla tai havainnointiin perustuvilla tutkimuksilla, kuten silmien liikkeen seurannalla. Toisaalta tutkimus voi pohjautua myös asiantuntijoiden tekemään käytettävyystarkasteluun kuten heuristiseen arviointiin, jossa käyttöliittymää arvioidaan erilaisten käytettävyysperiaatteiden ja heuristiikkojen avulla. Heuristisessa arvioinnissa pääpaino on käytettävyysongelmien löytämisessä ja sitä voidaan tehdä jo suunnittelu- ja testausvaiheessa.
Karttakäyttöliittymä ja sen käytettävyyssuunnittelu
Karttakäyttöliittymällä viitataan karttapalvelun siihen osaan, jonka kautta käyttäjä käyttää palvelua. Kyseessä on tyypillisesti visuaalinen käyttöliittymä, jonka avulla käyttäjä voi hyödyntää palveluun kuuluvia erilaisia toiminnallisuuksia. Esimerkiksi interaktiivisiin karttapalveluihin kuuluu useimmiten lähennys- ja loitonnuspainike, joita painamalla karttanäkymää saa zoomattua lähemmäs tai kauemmas. Karttakäyttöliittymän kautta on yleensä mahdollista vaikuttaa karttanäkymässä näkyvään tietoon ja tarkastella esimerkiksi kohteiden ominaisuustietoja.
Käytettävyyssuunnitelun kohdalla puhutaan yleensä käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta (User-Centered Design, UCD), jossa tavoitteena on ottaa huomioon käyttäjän toiveet ja tarpeet ja huomioida myös käyttäjän palveluun liittyvä tieto- ja taitotaso. Esimerkiksi reittisuunnitteluun tarkoitetuissa karttapalveluissa käyttäjä voi olla käytännössä kuka tahansa, jolloin käyttöliittymä tulisi suunnitella niin, että sujuva käyttäjäkokemus ei riipu siitä, kuinka paljon aikaisempaa kokemusta käyttäjällä on vastaavien palveluiden käytöstä tai kuinka hyvin hän tuntee paikkatiedot. Aiheeseen liittyvä osaaminen todennäköisesti kuitenkin helpottaa palvelun käyttöä ja esimerkiksi asiantuntijakäyttöön tarkoitettujen paikkatieto-ohjelmistojen käyttäjäkokemus on usein riippuvainen käyttäjän paikkatietotuntemuksesta ja tietotekniikan käyttötaidoista, jolloin taitotasoltaan aloittelijan voi olla huomattavasti haastavampaa käyttää tällaisia ohjelmistoja.
Karttakäyttöliittymän suunnittelusta erityistä tekee käyttöliittymän sekä paikkatiedon ja sen kartografisen esityksen yhteensovittaminen, sillä saatavilla olevat paikkatiedot ja niiden esitystapa vaikuttavat merkittävästi luettavuuteen ja sen myötä käytettävyyteen. Palvelun toiminnallisuuksien täytyy toimia sulavasti saatavilla olevan tiedon kanssa ja esimerkiksi lähennys- ja loitonnustoiminallisuuksia käyttäessä karttaelementtien tulisi skaalautua niin, että ne eivät häiritse luku- tai käyttöprosessia. Suunnittelussa tulee siis pyrkiä kartan selkeyteen ja yksinkertaisuuteen.
Mikä on käytettävyyden merkitys loppukäyttäjälle?
Jotta tiedosta ja palvelusta olisi käyttäjälle ylipäätänsä hyötyä, on se esitettävä sellaisessa muodossa, jossa käyttäjä sen voi helposti ymmärtää. Muuten käyttökokemus kärsii. Usein käyttäjät tarvitsevat karttaa sellaisessa tilanteessa, jota ei ole suunniteltu tarkasti etukäteen. Tällöin visuaalinen sotku sekä epäintuitiiviset valikot ja toiminnot voivat hidastaa käyttöä merkittävästi. Esimerkiksi kiireessä nopeimman reitin etsiminen voi olla turhauttavaa, jos tehtävän suorittaminen vaatii monen valikon selaamista tai jos palvelu on vaikkapa altis virheklikkauksille, jotka hidastavat palvelun käyttöä.
Kuvassa 1 näkyvät LIPAS-paikkatietojärjestelmästä haetut Helsingin liikunta- ja ulkoilupaikat tuotuna QGISin käyttöliittymään katseltavaksi. Data on luokiteltu liikuntapaikkatyypin mukaan, mitä eri värit kuvastavat. Tässä näkymässä reittiviivat ovat kovin paksuja ja ne sekoittuvat helposti taustakarttaan. Osa kohteista sekoittuu myös helposti keskenään liian suppean väriskaalan takia, sillä eri tyypin kohteiden värisävyt ovat paikoittain hyvin lähellä toisiaan. Lisäksi pistemuodossa oleva data peittää tässä näkymässä alleen paljon tietoa symbolien suuren koon takia.
Kuva 1. Helsingin liikunta- ja ulkoilupaikat (datalähde: LIPAS) QGISin käyttöliittymässä.
Kuvassa 2 puolestaan LIPAS-karttapalvelussa eri värien lisäksi eri liikuntapaikkatyyppejä kuvastavat värin lisäksi eri muodot, mikä helpottaa eri tyypin kohteiden erottamista toisistaan. Toisin kuin kuvan 1 näkymässä, kuvassa 2 karttaelementeillä on myös jonkin verran läpinäkyvyyttä, minkä ansiosta käyttäjä voi huomata kohteiden päällekkäisyyden helpommin.
Kuva 2. Helsingin liikunta- ja ulkoilupaikat LIPAS-karttapalvelussa.
Kuvassa 3 on esitetty loitonnettu näkymä kuvan 1 karttanäkymästä, ja siitä voidaan huomata, etteivät karttaelementit skaalaudu tässä tapauksessa ollenkaan. Nyt karttaelementit peittävät merkittävän osan taustasta, ja kohteiden todellista sijaintia on vaikea hahmottaa. Kaikki kohteet ovat edelleen näkyvissä, ja lukuisia kohteita on päällekkäin niin, että on vaikea hahmottaa esimerkiksi kohteiden todellista lukumäärää alueilla, joilla on paljon kohteita.
Kuva 3. Loitonnettu näkymä kuvan 1 karttanäkymästä.
Kuvassa 4 näkyy loitonnettu näkymä kuvan 2 karttanäkymästä. Tästä voidaan huomata, että karttaelementtien koko on skaalautunut ja osa datasta on kadonnut pois näkyvistä. Jos jokainen saatavilla oleva kohde olisi näkyvillä tässä näkymässä, sotkun määrä lisääntyisi merkittävästi, kuten kuvassa 3 nähtiin. Nyt karttanäkymä näyttää siistiltä, ja halutessaan nähdä tarkemmin tietyn alueen kohteita käyttäjä voi lähentää karttanäkymää, jolloin ne ilmestyvät näkyviin.
Kuva 4. Loitonnettu näkymä kuvan 2 karttanäkymästä.
Kuten näistä esimerkeistä voidaan huomata, jo pelkästään karttaelementtien ulkoasun suunnittelu vaikuttaa merkittävästi karttakäyttöliittymän käytettävyyteen ja karttanäkymän luettavuuteen. Kohteiden huono skaalautuvuus häiritsee merkittävästi yksittäisten kohteiden tarkastelua ja valitsemista karttanäkymässä. Jos kuvan 1 tapaus olisi karttapalveluun viety toteutus, sen käytettävyys voisi kärsiä merkittävästi. Myös karttaelementtien läpinäkyvyyden merkitys korostuu näissä käyttöesimerkeissä, sillä läpinäkyvyyden puuttuminen hidastaa luku- ja havainnointiprosessia merkittävästi kuvan 1 tapauksessa. Lisäksi riittävä kontrasti voisi helpottaa kohteiden erottelua toisistaan sekä taustakartasta. Pahimmillaan huono kartografinen esitys voi siis olla käyttäjälle harhaanjohtava ja hidastaa palvelun käyttöä merkittävästi. Parhaimmillaan taas hyvin suunniteltu karttakäyttöliittymä johtaa sulavaan käyttökokemukseen ja käyttäjä haluaa käyttää palvelua myös jatkossa.
Osaksi kehitysprosesseja
Käytettävyysongelmia voidaan ennaltaehkäistä tehokkaasti jo kehitysvaiheessa kartoittamalla esimerkiksi palvelun kehityksenaikaisia käytettävyysongelmia ja korjaamalla niitä. Kääntöpuolena on se, että kattava käytettävyysanalyysi voi vaatia myös paljon resursseja. Erityisesti avoimien ohjelmistojen käytettävyyden parantamisesta haasteellista tekee se, että projekteissa on harvemmin mukana käytettävyyden asiantuntijoita ja resurssit voivat olla hyvin rajalliset. Vaikka avoimessa yhteisössä käytettävyysongelman löytäjällä on mahdollisuus korjata virhe itse tai raportoida ongelma kehittäjälle, riskinä on, että ongelma voi käytännössä jäädä täysin korjaamatta. Monelta käyttäjältä voi puuttua myös riittävä tekninen osaaminen käytettävyysongelmien korjaamiseksi. Siksi on tärkeää ottaa käytettävyys huomioon jo kehitysprosessissa. Mikäli resurssit ovat tiukalla, on hyvä keskittyä löytämään ongelmat, jotka vaativat välittömästi huomiota ja korjaamista. Esimerkiksi heuristinen arviointi on vähän resursseja vaativa metodi vakavien käytettävyysongelmien löytämiseen.
